Television historiaa


TELEVISION HISTORIAA  
Television läpimurto
 
Toisen maailmansodan jälkeisen merkittävin mediatapahtuma on ehdottomasti ollut televisiotoiminnan läpimurto ja nopea leviäminen ympäri maapallon. Televisio, kaukonäkeminen, on merkinnyt yhteiskunnan entistä nopeampaa visualisoitumista, rakenteellista muutosta joukkotiedotuksessa ja samalla myös kodin ja arkielämän perinpohjaista muuttumista perheiden keräännyttyä modernin takkatulen äärelle.
 
Television historia alkaa yhtä kaukaa kuin koko mekaanisen jäljentämisen aikakausi. Merkittävä askel tässä kehityksessä oli saksalaisen Paul Nipkowin vuonna 1884 esittämä ajatus siitä, miten kuva voitiin hajottaa pisteiksi ja jälleen koota. Tähän ajatukseen perustuvaa ns. Nipkowin pyyhkäisylevyä käytettiin 1920-luvulla ensimmäisissä televisiokokeiluissa.
 
 
 
Kuva 1: Nipkowin levy
 
 
 
Samanaikaisesti tutkittiin myös mahdollisuuksia elektroniseen pyyhkäisyyn, mihin tarvittiin katodisädeputkea (katodisädeoskilloskoopin oli kehitellyt saksalainen Karl Ferdinand Braun vuonna 1909). Tällä saralla ratkaisevan sovelluksen sai aikaan venäläis-amerikkalainen Vladimir Zworykin.
 
1920-lukulla televisiolähetyksiä kokeiltiin Yhdysvalloissa, Englannissa ja Saksassa. Englannissa John Logie Baird oli jo vuonna 1926 esitellyt puolimekaanisen televisiovastaanottimensa. BBC aloitti koelähetyksenä vuonna 1929. Vuonna 1936 lähetykset olivat jo säännöllisiä, kaksi tuntia päivittäin.
 
Lähetystoiminta alkoi myös muualla, Yhdysvalloissa vuonna 1928, Japanissa vuonna 1931, Saksassa ja Ranskassa vuonna 1935 ja Neuvostoliitossa vuonna 1938. Tutkimuskirjallisuudessa ajoitukset vaihtelevat jonkin verran sen mukaan, millaisia lähetyksiä pidetään "varsinaisena lähetystoimintana".
 
Alkuvaiheessa ohjelmien näkyvyysalue oli hyvin pieni ja vastaanottimet kalliita. Voisi sanoa, että vasta toisen maailmansodan televisio tavoitti ns. suuren yleisön. Sodan jälkeen myös näkyvyysalueet kasvoivat.
 
Television ensiaskeleisiin liittyi tietenkin hyvin voimakkaita tunteita, niin kuin aina merkittäviin teknisiin muutoksiin. Näyttää siltä, että varsinkin uudet tiedotusvälineet ovat aina herättäneet toiveita ja unelmia paremmasta maailmasta. Television herättämiä tunteita kuvastaa Suomi-Filmin Uutisaitta lehdessä vuonna 1946 ilmestynyt artikkeli "Televisio on nurkan takana!", jossa uuden keksinnön mahdollisuuksia esiteltiin suomalaiselle yleisölle:
 
...pakkasen paukkuessa nurkissa voi perhe lentää television mukana kauas lämpimille Etelämeren saarille, nähdä outoja maita, kansoja ja yleensä liikkua maailmankansalaisina kaikkialla. Mitä se tulee vaikuttamaan kansojen valistustason kohoamiseen, sitä on mahdotonta tarkalleen kuvitella. Eräs alan uranuurtajista, maailman ensimmäinen televisio-ohjaaja ins. Landsberg jopa arvelee "Koko-maailman-television" tekevän tulevaisuuden sodat mahdottomiksi - kansojen kanssakäyminen tulee lopulta niin läheiseksi, että on aivan mahdotonta minkään diktaattorin päästä valtaan ja yrittää vääristellä niitä tosiasioita, joita televisio esittää. Se voi olla kaunomaalausta, mutta joka tapauksessa televisio on voimakas tekijä yleisen good-will'in - hyvän tahdon - kehittämisessä.
 
 
Ilmeisesti siis ainakin osa television kehittelijöistä uskoi, että uusi media olisi luonteeltaan 'demokraattinen' ja aina totuuden paljastava.
 
Kansainvälisesti televisiotoiminnan läpimurto koitti vasta 50-luvulla. Unescon kesäkuussa 1955 julkistaman raportin mukaan 58 maassa oli tuolloin omia lähetyksiä tai ainakin valmistumassa oleva lähetysverkko. Samana vuonna järjestettiin myös ensimmäinen suomalainen televisiolähetys.
 
Suomalaisen television historiassa populaarilla suhtautumisella ja kansalaisaktiivisuudella oli lopulta keskeinen merkitys. Käytännön kannalta komiteatyöskentelyä tärkeämpiä olivat radioinsinöörien 50-luvun aikana tekemät yksityiset kokeilut. Nämä kokeilut huipentuivat 24. toukokuuta 1955 Radioinsinööriseuran Televisiokerhon järjestämään ensimmäiseen suomalaiseen TV-lähetykseen. Eri puolille Helsinkiä oli sijoitettu 13 vastaanotinta, joista saattoi seurata "ulkomaisten televisio-ohjelmien tyylillä" tehtyä viihdekimaraa. Tässä Lasse Pöystin juontamassa iltamassa esiintyivät Polyteknikkojen kuoro, englantilainen hypnotisoija Mr. Watson, Rauha Rentola ja Maikki Länsiö, Helena Vinkka sekä Kipparikvartetti. Viihteen lisäksi ohjelmassa oli myös asiaa: professori J. Jauhiainen esitti tervehdyssanat, Viestintäsäätiön apurahat jaettiin ja lopuksi saatiin myös uutiskatsaus ja säätiedotus. Helsingin Sanomien toimittajaan lähetys teki vaikutuksen, sillä "kuvat ilmestyivät kuvatauluun hyvin ja eloisina" ja "ääni kuului hyvin".
 
Tämä esitys ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun suomalaiset näkivät television. Tiettävästi ensimmäiset televisiolaitteet toi maahan Havulinna Oy kesäkuussa 1954. Tämä RCA:n valmistama laitteisto oli kaapeli- eli ns. teollisuustelevisio. Näillä laitteilla järjestettiin tuote-esittelyjä Helsingissä, Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä ja Tampereella. Helsingissä Stockmann esitteli television avulla Enso-keittiökalusteita ja muita Viihtyisä koti -näyttelyn tuotteita. Jos ei halunnut kävellä näyttelyhalliin asti, tuotteita saattoi katsella ovensuuhun sijoitetusta TV-vastaanottimesta. Esittelyohjelmat olivat noin 20 minuutin mittaisia. Tuolloin Havulinna Oy:n palveluksessa olleen Kalevi Pihan mukaan "mies- ja naisäänen vaihteleminen antoi eloa esityksiin" ja "ääni oli selvä ja mainostettavien koneiden esittelyt kertoivat harjoittelusta ja tehtävään syventymisestä".
 
Ensimmäinen suomalainen mainostelevisioesitys, joka ei perustunut kaapelitelevisioon, järjestettiin vajaa kaksi vuotta myöhemmin, 10. huhtikuuta 1956 Televisiokerhon Kanavalla. Tässä Amer-tupakka Oy:n Boston-ohjelmassa esiintyi mm. Sonja Tammela Suomalaisen oopperan baletista.
 
Vaikka televisiolähetykset alkoivatkin samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja muutamissa Euroopan maissa, etenivät verkosto ja ohjelmatuotannon laajuus nopeimmin Yhdysvalloissa. On mielenkiintoista, että ensimmäisenä televisiotoimintaan ehtivät radioyhtiöt (Yhdysvalloissa ABC ja NBC, Englannissa BBC).
 
Hollywoodin elokuvayhtiöt eivät vielä tuossa vaiheessa olleet kiinnostuneita uudesta audiovisuaalisesta mediasta. Ne vastustivat mustavalkoisen taikalaatikon tuloa siinä määrin, ettei elokuvien televisioesitysoikeuksia myönnetty ennen kuin vasta 50-luvulla. Amerikkalaisen television nousukausi sattuikin juuri aikaan, jolloin Hollywoodilla meni hyvin. Vuosi 1946 oli Hollywoodin kaikkien aikojen tuottoisin vuosi, jolloin tuloja kertyi peräti 1,7 miljardia dollaria.
 
Radioyhtiöt vaikuttivat monessa suhteessa uuden median olemukseen. Radion tapaan television hallitsevaksi ominaisuudeksi tuli ohjelmavirta (flow) eivätkä yksittäiset ohjelmat. Tähän vaikutti nimenomaan se, että televisiosta haluttiin kehittää radion kaltainen kodinkone, jota voitaisiin myydä jokaiseen kotitalouteen.
 
TV-tekniikkaa olisi voinut kehittää julkisempaan, elokuvankaltaiseen muotoon. Elokuvan vaikutus varhaisessa televisiossa näkyy lähinnä vain kuvakoossa: televisiokoneen kuvaputken laajuus määriteltiin silloisen elokuvan ruutukoon mukaan (kuvasuhde 4:3). Kun 50-luvulla valkokankaille tulivat ensimmäiset laajakangaselokuvat, televisioteollisuus ei katsonut aiheelliseksi vastata tähän muodonmuutokseen. Vasta LCD-televisioiden yleistyminen on muuttanut kuvasuhteen paremmin laajakangaselokuville sopivaksi (16:9).
 
Samaan tapaan kuin radio, televisio tukeutui kaupalliseen rahoitukseen. Tavaksi tuli, että yritykset tuottivat tiettyjä ohjelmia. Niinpä esimerkiksi Camel tuotti suosikkisarjaa Man Against Crime ja Gillette yhden ensimmäisistä valtakunnallisista yleistelevisiolähetyksistä, nyrkkeilyottelun Joe Louis vastaan Billy Conn. Amerikkalaisessa televisiossa tämä kaupallinen tausta näkyy yhä. Euroopassa sen sijaan TV-toiminta lähti enemmän ylhäältä päin: monessa maassa asialla olivat valtion yleisradioyhtiöt. Eurooppalaisen television kehitykseen BBC:n pioneerityö vaikutti paljon. Esimerkiksi englantilaisten tapa käyttää kuuluttajaa ohjelmien välissä siirtyi monien maiden TV-tyyliin.
 
Suomen kehitys oli kaksijakoinen siinä suhteessa, että Yleisradion lisäksi toimiluvan sai vuonna 1956 myös Tekniikan edistämissäätiö (TES), joka omaksui amerikkalaistyyppiset, kaupalliset lähtökohdat. Tekniikan edistämissäätiön toimiluvan turvin toimi kolme lähetysasemaa, Tesvisio Helsingissä, Tamvisio Tampereella ja Turun TES-visio Turussa. Yleisradion toimiluvan piirissä vaikutti myös kaupallinen yhtiö Oy Mainos-TV-Reklam Ab, jonka YLE - omien taloudellisten ongelmiensa vuoksi - perusti (tai perustutti) helmikuussa 1957. MTV:lla ei ollut omaa lupaa, mutta se sai vuokrata studio- ja lähetysaikaa Yleisradiolta. Vielä vuonna 1982 MTV maksoi kaksi kolmasosaa tuloistaan Yleisradiolle. Tilanne muuttui olennaisesti vuoden 1993 alussa, kun MTV siirtyi omalle kanavalleen.
 
Suomalaisen television historiassa 50-luvun loppua ja 60-luvun alkua sävytti Tesvision ja Yleisradion kilpailu, joka päättyi vakavaraisen ja ammattimaisemman YLE:n voittoon. 60-luvun alkuvuosina TV-lupien määrä nousi nopeasti, mikä toi Yleisradiolle entistä paremmat edellytykset kehittää ohjelmatoimintaansa. Lopulta, tammikuussa 1964 Yleisradio osti Tesvision ja Tamvision osake-enemmistön ja perusti sen pohjalta itselleen toisen kanavan TV 2:n.
 
60-luvulla suomalainen televisiojärjestelmä oli ennen kaikkea kansallisen julkisuuden areena, mutta TV toi mukanaan osallisuuden myös kansainväliseen yhteisöön. Jo vuonna 1954 järjestettiin ensimmäinen yhteiseurooppalainen televisiolähetys. Tämä oli alku Eurovision pitkäikäiselle toiminnalle. Suomi liittyi Eurovisioon vuonna 1960 ja osallistui jo seuraavana vuonna järjestön symboliksi muodostuneeseen laulukilpailuun Laila Kinnusen esittämällä iskelmällä Valoa ikkunassa.
 
Vuoden 1962 syksyllä sujahti taivaalle Telstar-satelliitti, joka välitti suuren maailman uutistapahtumat nopeasti kaikkialle Eurooppaan. Kansainvälisen mediayhteyden huipentumana voi pitää vuosikymmenen lopussa, heinäkuun 21. päivänä 1969 järjestettyä TV-tapahtumaa, jolloin koko maailma sai suorana lähetyksenä nähdä, kuinka astronautti Neil Armstrong Apollo XI -aluksen kapselista laskeutui kuun pinnalle. Marshall McLuhanin ajatus mediayhteyksien luomasta maailmankylästä näytti toteutuneen, ainakin hetkeksi.
 
 
 
 
 
Lähde: http://vanha.hum.utu.fi/historia/kh/televisio/luento1.html Antti Vähälummukan muutoksin